Etelä-Venäjällä, Kaukasuksen vuoristossa sijaitseva Mount Elbruksen vanha tulivuori nousee 5642:n metrin korkeuteen. Vuoren kaksi kraateria, itä- ja länsihuippu sijaitsevat Euroopan ja Aasian rajana toimivan vuorijonon pohjoispuolella ja Uralin länsipuolella, niiden huippujen merkatessa maantieteellisesti mantereemme korkeimmat kohdat. Läntisen Euroopan uljaimman huipun Mont Blancin jäädessä jalkoihin lähes 800:lla metrillä.

Elbruksen arvioidaan purkautuneen viimeksi noin 2000 vuotta sitten, eikä sitä ole pidetty aktiivisena pitkään aikaan. Paikallisten mukaan viimeaikoina vuoren uumenissa lepäävästä voimasta on kuitenkin tehty havaintoja mm. rikin tuoksuna huipun tuntumassa. Myöskään lähialueiden levottomuudet eivät ole vaivanneet hiihtokeskusten rauhallista kehitystä. Uudet kabiinihissit kuljettavat laskettelijoita kohti korkeuksia kymmenkertaisella kapasiteetilla aiempaan nähden, vanhojen pyöriessä lähinnä maisematuristien ja kiipeilijöiden iloksi pitkin kesää.

Nousu mantereemme korkeimmalle huipulle ei ole teknisesti vaikea ja tynnyrimajoilla majoittuu melko mukavasti, paikallisen matkanjärjestäjän kautta varatulla nousulla myös ruokahuolto on ensiluokkaista. Korkeuseroa perusleiristä huipulle kertyy kuitenkin lähes 2000 metriä ja aklimatisoitumiseen käytetään lähinnä päiväretkiä ylemmille rinteille. Omilla majoitteilla leirejä voi perustaa ohuempaankin ilmaan, suosituin tapa huiputukseen on kuitenkin pysyä yöt “barreleiden” lämmössä, nousta lumikissan kyydissä rinteiden yläosaan ja aloittaa kiipeäminen huippua kohti Patchukovin kivien alareunasta noin 4500:n metrin korkeudesta. Korkeusero yhdessä yllättävien sääolosuhteiden kanssa tekee 20-40 asteisen rinteen tarpomisesta varmasti aivan tarpeeksi haastavan ja väärässä paikassa kompurointi voi johtaa vaarallisiin seuraamuksiin jäisellä rinteellä. Hakku ja välttävät pysäyttämistekniikat on hyvä painaa mieleen harjoittelupäivien aikana.

Elbrus sopii erittäin hyvin vuorikiipeilystä kiinnostuneille ensimmäiseksi ohuen ilmanalan huipuksi. Alueen maisemat ovat hienoja, nousu ei vaadi suuria erätaitoja tai valmisteluja. Lisäksi Kaukasuksen alue on kultturellisti mielenkiintoinen ja kustannukset erittäin kohtuullisia. Mineralnye Vodyn kansainvälinen lentokenttä sijaistee muutaman tunnin ajomatkan päässä. Mainittakoon myös että länsihuippu valloitettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1874 ja sen korkeuksiin sijoittuu mm. autolla nousemisen maailmanennätys. Sisukas Land Rover ei kuitenkaan selvinnyt paluumatkasta ja jäänteet lojuvat kuulemma edelleen vuoren rinteiltä.

Suomesta kiipeilymatkoja Elbrukselle järjestää Mandala Travel.

Elbruksen huiput ja viimeinen tuolihissi ylimmältä kabiinilta perusleirinä toimiville tynnyrimajoille. (Vasemmalla korkeampi länsihuippu.)

Aklimatisointi nousulla luotetaan kevään muotiväreihin, taustalla Kaukasuksen vuoristo erottaa Euroopan Aasiasta ja Venäjän Georgiasta.

Yön pimeydessä nousua siivittänyt lumisade alkaa hellittää lähestyttäessä huippujen välistä satulaa.

Viimeistä nousua siivittää mukava sääikkuna, taustalla itäinen huippu, 5621 metriä.

Euroopan korkein kohta, 5642 metriä, maisemissa on toivomisen varaa.

Paluumatkaa on vielä jäljellä kun perusleiri alkaa häämöttää kauimmaisella harjanteella.

Paikallinen vuoristo-opas Yuri on kiivennyt vuoren yli 100 kertaa.