Samuli Mansikan Pakistanin seikkailu on käynnissä, Everestin valloittaneet suomalaiset ovat jo palanneet kotimaan kamaralle. Heistä Tomi Myllys on suuntaamassa jo kohti Etelä Amerikkaa ja Perun korkeimman vuoren, Huascaranin 6768 metriä korkeaa huippua suomalaisryhmän johtajana. Carina Räihästä luin viimeksi tämän aamun Helsingin Sanomista. Denalin 2010 - Sarah Palin Tribute Expeditionin “orkesteri” saavutti maanantaina Pohjois Amerikan korkeimman huipun. (http://blogbook.adventurepartners.fi/)

Vauhdissa on ollut Openworldinkin toimitus. Juha palasi juuri onnistuneelta Island Peakin (6189m) retkeltä, allekirjoittanut lähtee huomenna kohti Venäjän Kaukasuksella sijaitsevaa Mount Elbrusta, joka 5621 metrisenä on Euroopan korkein vuori.

Seuraavaksi Openworld suuntaa kohti Mount Elbrusta

Vuorikiipeilystä on siis tullut ainakin omissa piireissämme melkoista kansan huvia, ja sellaisena haluamme sen myös jakaa. Jokainen onnistunut huipulle nousu on hyvä viesti siitä että unelmat on toteutettavissa eivätkä suuretkaan seikkailut ole liian kaukaisia. Vaikka meillä ei ole omia vuoristoja, olemme sinnikkäitä, päättäväisiä ja kykeneviä. Jokainen merkittävä vuoren valloitus kotimaisin voimin pitäisi noteerata jonkinlaisen “arvokisamitalin” veroiseksi. Oma lehmäkin on niin sanotusti ojassa. Me molemmat Openworldin alkuperäiset puuhastelijat aloitimme tämän yhteisön jakaaksemme elämyksiä ja rohkaistaksemme ihmisisä vieraille maille. Nyt 10 vuotta myöhemmin viemme matkanjohtajina säänöllisesti ihmisiä ihan konkreettisesti toteuttamaan heidän unelmiaan vuorilla sekä kokemaan planeettamme kiehtovimpia paikkoja pienemmilläkin ponnistuksilla.

Kun kesä alkaa lämmittää, on mukava pakata untuvatakkia ja vuoristojalkineita varustesääkkiin. Harvasta asiasta saa samanlaista intoa kuin varusteiden pakkaamisesta seuraavalle kiipeilymatkalle. Ehkä tämä on sittenkin “maailman paras työ”?

Kotimaan kallioita tulee silti helposti ikävä jo viikon mittaisella reissulla. Suomalaisia viettää kasvavissa määrin kesää myös esim. Cahmonix´n huikeissa maisemissa ja kiipeilysiirtolaisista on tullu 2000-luvun hiihtopummeja. Jos ei mieli ulos voi ainakin pääkaupunki seudulla hyödyntää loistavia kiipeilyhalleja kuten uutukaista Kiipeilyareenaa Salmisaaressa tai Konalan Boulderkeskusta.

Kesän aikana Sakke McGregor blogailee meille maamme eturintaman huippukiipeilijöiden edesottamuksista jotka eivät kalpene kansainvälisessäkään vertailussa. Nämä kaikki yhteen nidottuna voisi miettiä olisiko henkistä ja fyysistä lujuutta vaativasta kaukaisesta kiipeilystä Suomen kansallisurheiluksi? Onhan meillä vaakunassakin leijona?

Kuulumisia Elbruksen reissusta näillä sivuilla parin viikon kuluessa!