Pitkään ulkopuoliselta maailmalta lähes täysin sulkeutunut Bhutan tarjoaa uskomattomia elämyksiä jokaiselle maahan saapuvalle. Alueen 1600-luvulla yhdistänyt tiibetiläinen lama Shabdrung perusti uuden maan selkärangaksi ketjun Dzongeja, linoituksia joissa vierailu on unohtumaton elämys kokeneellekin matkailijalle. Maan historia perustuu suurelta osin tarinoihin ja mystiikaan, virallisten kirjoitusten tuhouduttua lukuisissa maanjäristyksissä sekä tulipaloissa. Vanhin linnoituksista on perustettu paikalle jossa Chabdrung kesytti paikallista kylää kiusanneen paholaisen ja sulki tämän kallion koloon. Punakhan linnoituksessa mestari kohtasi tiibetiläisten armeijat ja kierrätti sotilaitaan salaoven kautta saadakseen joukkonsa näyttämään suuremmalta. Taistelussa  puolustettiin maan tärkeintä muinaisjäännettä, suurmestarin selkärangasta löytynyttä Buddhaa. Aarre on edelleen linoituksen suojissa ja sen näkevät vain korkeimmat uskonnolliset johtajat sekä kuninkaat. Lukuisat Dzongit hallitsevat maisemaa strategisilla paikoilla jokien risteyksissä, vuorten rinteillä ja kaupunkien yllä. Upeat rakennelmat koostuvat vartiotorneista, temppeleistä, buddhalaisista maalauksista sekä koristeellisesta arkkitehtuurista. Ne toimivat edelleen paikallishallinnon päämajoina sekä luostareina. Himalajan buddhalaisuus ja paikallinen kulttuuri legendoineen säilyvät paksujen muurien suojassa varmasti kaikessa kukoistuksessaan vielä hyvinkin pitkään.

Noin Sveitsin kokoisessa Bhutanissa on 670000 asukasta, matkailijoita maassa kävi vuonna 2008 enätykselliset 16000. Maa suojelee vahvasti omaa kulttuuriaan ja kansalaiset käyttävät työssä ja opiskelussa maan kansallisvaatetta. Kaikkien rakennusten tulee myös täyttää niille asetetut määräykset korostaen perinteistä arkkitehtuuria. Maan päämies, on Druk Gialpo, lohikäärme kuningas. Myös maan Dzonkhan kielinen nimi Druk Yul tarkoittaa lohikäärmeen maata.

Punakhan vanhan pääkaupungin linnoitus on maan upeimpia. Dzong sijaitsee kahden joen risteyksessä vain 1300:n metrin korkeudessa ja tarjoaa leudon talvehtimispaikan maan luostarilaitoksen johtajille.

Paron Dznog näkyy jo lentokoneesta, laskeuduttaessa maan ainoalle lentokentälle. Yllä oleva vartiotorni toimii kansallismuseona.

Sisään astuttaessa miesten kansallisasu Gho koristellaan huivilla, jonka väri kertoo kuuluuko kantaja virkamiehiin tai kuninkaallisiin.

Wangdue Phodrangin linnoitus on säilynyt lähes alkuperäisenä ja sen käytävillä törmää luostarin nuoriin oppilaisiin.

Nuori munkki tarkkailee vierailijota keskustornin ikunasta. Neljän korpin kerrotaan osoittaneen suotuisaa sijaintia linnoitukselle.

Buddhalaiset maalaukset koristavat linnoitusten sisään johtavia käytäviä.